sunnuntai, 14. syyskuu 2008
Tanaan herasin taas uudesta kodista. Koti on kaukana Suomesta. Olen
loytanyt paikan, jonne haluan pysahtya. Vai haluanko sittenkaan?
Haluanko kuitenkin paeta pysahtymista, mika pakottaa kohtaamaan itseni
ja todellisuuden, mina kun en viihdy siina todellisuudessa, mika
useimmille ihmisille on se ainoa oikea. Itse luomme todellisuuden, eika
kukaan voi henkilokohtaista todellisuutta kieltaa. Silti ihmisilla on
kova tarve tehda niin. Varsinkin, jos nakee maailmassa jotakin
ihmeellista, kaunista, herkkaa, hentoa ja mahdollista, on
kanssaelajilla tarve rikkoa tama nakemys. Miksi? Koska ei itse pysty
kaiken raadollisuuden lavitse nakemaan viela sita perustavalaatuista
sielukkuutta, mika on taysin mahdollista, kun vain haluaa avata
mielensa kaikelle. Muuttua. Sita se kai on. Ihminen pelkaa oman
kuplansa puhkeamista, itsensa kohtaamista ja sita, ettei olekaan ollut
oikeassa. Sehan meista niin monelle on se tarkein asia, oikeassa
oleminen. Mita silla sitten saavutetaankaan, kunnioitusta? Valtaa?
Status alykkaana ihmisena? Mika oikeasti on tarkeaa elamassa? Minulle
se on olla rakastettu. Tehda oikein itseaan kohtaan. Jaksaa uskoa
siihen, etta parempi maailma on mahdollinen. Sehan on jo nurkan takana!
Kommentit