Heraaminen on vaikeaa, vaikka unieni lavitse hyokkaa tunne, ettei kaikki tassa tilassa ja talossa ole aivan kuten pitaisi. Silmien aukaiseminen tuottaa hetkellisen ahdistuksen, siina puuskassa ei ymmarra, olenko unessa nyt vai olinko hereilla hetki sitten niissa satumaisissa maisemissa, missa ratkon ongelmia enemmankin pain hyokaten kuin vetaytyvana alistuen.

On ihmisia, joilla on tarve tietaa kaikki, mita ei tarvitsisi tietaa. Kuinka he tietoa kayttavatkaan, sen enempaa valittamatta seurauksista ja aina omaa etua tavoitellen. Vaaristynyt informaatio on koko yhteiskunnan riesa, tosin niin moni meista ei osaa vaatia parempaa. On helppo uskoa turvallista tietoa, mika asettaa mieleen tunteen, etta kaikkihan on ihan hyvin. Omien suojamuurien rikkominen on vaikeaa jopa siksikin, ettei kukaan, tai hyvin harva, tarjoaa tyokaluja siihen. Kanavaa vaihtamalla saat toisen yhtion luoman turvan, mutta valiako silla, sepa ihmista liikuttaa, etta oma irrallinen itseys on siina samassa pehmeydessa, missa noin 90% maailman vaestosta.

Taalla eilen, tanaan ja toissapaivana irralliset itseydet rakensivat turhia tyhjyyksia jo olemassaolevien totuuksien sijalle. Ja mita siita seuraa. Erinaista hammastenkiristelya ja lattiantakomista. Onhan se toistaalta viihdyttavaa kuulla elamansa valinnoista ihmisilta, joiden tietomaara rajoittuu itsekkaiden maailmojenrakentelun varaan.

Saippuaiset kuplat olohuoneen leudossa ilmassa puhkeavat yksi toisensa jalkeen, mutta vain syntyakseen uudelleen. Vahva henki ja energia yllyttavat tekoihin nainakin paivina, kun aamu on oudosti tyhja ja kaukana siita keltaisesta, mita ayerveda-tohtori ymparilleni maarasi. Ote on pehmea silla oudolla voimalla, joka meita kaikkia sarkyneita luotsaa tuntemattomaan suuntaan. Siina pehmeydessa riidankylvaja pyytaa anteeksi, sovittelijatohtori poistuu nayttamolta seuraavan probleeman pariin ja odotusta on taas ihan pienen hetkisen vahemman. Huomenna.