Ensin tulee rakkaus. Se viedaan. On koti. Se viedaan. Ja mina yha ajattelen, etta en luovuta, en palaa Suomeen, en, vaikka kuinka kaikki kaatuu hiljalleen ymparillani olemattomuuksiksi.

Viela eilen istuin kommuunissamme, tuntien vinoutuneisuudet ilmapiirissa, silti ajatellen, etta tama kaikki on ohi pian, huonoja paivia kullakin. Tunti tuon ajatuksen jalkeen talon alakerta on rikottu taysin. Lamaannun yha naiden tilanteiden tullen, en osaa tehda yhtaan rakentavaa liiketta. Tunti tuon jalkeen kuulen, etta viimeisin sarkynyt rakkauteni on exansa kanssa kaksin, suunnitellusti exan vanhempien tyhjassa talossa. En tieda mita surra ensimmaisena. Kaoottinen mieleni ei olisi halunnut nousta sangysta ylos tanaan lainkaan ja kun nousin, oloni kiteytynee sanaan "ihmisjaanne". Eika tama suinkaan, tietenkaan ole ensimmainen vaarin mennyt tilanne taalla Synnin kaupungin kupeessa, taitaa olla jo kolmas asunto, mista lahden. Talla kertaa vaan ei enaa ole selvaa suuntaa siita, etta minne paadyn. Suurin osa korteista on kaytetty. Vaihtoehdottomuus vaivaa kovin, en sentaan kadulle halua paatya kassieni kanssa ihmettelemaan.

Oloni taalla on viela nuori. En ole ehtinyt sita kunnon verkostoa luomaan, joka ottaisi vastaan kun kaadun ja nayttaisi suunnan, kun tiellani tilapaisesti sokeudun. "Parjaanhan mina yksinkin", yritan itselleni sanoa, mutta todellisuudessa tarvitsen olkapaata enemman nyt kuin koskaan. Mita on jaljella, kun kaikki on mennyt, mietin, enka puhalla enaa toivontuulia saippuakuplina ilmaan. Yliempaattisuus kostautuu; mietin aika ajoin enemman muiden ongelmia elamassaan kuin omiani. Ehka taman jalkeen opin keskittymaan lahinna itseeni. "Change can only happen .. when you change your self", lauletaan. Niinhan se on. Eika ihmista voi muuttaa, jos ihminen ei halua muuttua. Ihmista ei voi auttaa, jos han ei halua apua. Olenko yrittanyt liikaa (taas) asettautua terapeutin asemaan ja ratkaista tuon viela kovin tuntemattoman ihmismielen oikut? Kuinka tassa nain kavi, ihmettelen, enko todella oppinut aikaisemmista avunantoyrityksista mitaan - toisten ja muiden elama ei ole minun kasissani. Taytyy vain oppia paastamaan irti.