Kodittomuutta. Juurettomuutta. Vapautta vastuussa ja vastuuttomuudessa, rahattomuuden alkua, onnellisuutta materiattomuudesta ja kiroilua todellisuuden ilmentymissa - edes sukuside ei sido puhtaaseen valittamiseen, epaonnistunut manipulointi on aina pateva syy lyoda ovi kiinni ja kaantaa selka. Mielistelyn mielekkyys on taysin yksipuolista, annetaan siis oven olla kiinni, elaman ehdot ovat valittavissa myos oman itsen mukaisesti.

Suunnittelemattomuus kantaa sen yhden askeleen pidemmalle. Suunnittelu kaksi eteen ja kaksi taakse, varsinkin jos ja kun antautuu universumin kasiin eika pida mitaan paamaaraa absoluuttisesti saavutettavana. Henkilokohtaisesti en ole asettanut itselleni tavoitteita oikeastaan koskaan, silti olen saanut elamassani kaiken, mita olen ikina uskaltanutkaan pyytaa, ennemmin tai myohemmin, ja usein jopa enemmassa maarin mita ylpeasti noyrat toiveeni ovat sanelleet. Tahtoisin kokeilla toisin ja samalla antautua kokonaan elamani kululle. Liian usein hetkissansa pakenen todellisuutta ja piiloudun kuplaani ja yleensa mita enemman hyvaa ja kaunista tarjotaan. Mita tama elama on, huumattua filosofiaa, jonka lopullinen tarkoitus on loytaa takaisin rakentamassaan kehassa?

On aika olla taysin omillaan, tunnen. Ettei ole enaa ketaan, jonka puoleen kaantya tilanteessa jos toisessakin, henkista tai materiaalista ahdinkoa pois ajaen. Olla omillaan, olla omansa. Ja sen toisen. Ilman kenenkaan ylivaltaisia saannoksia ja lakeja, henkisia raipaniskuja ja miellyttamisen pakkoa. Olla omillaan hanen.