Tyhjalta tuntuu Intia, miljoonien ja taas miljoonien olentojen koti, tyhjalta; olenhan viettanyt viimeisen viikon neljan seinan sisalla, tietokoneessa ja elokuvissa elaen ja ihmetellen, onko sellaista olemassa kuin ulkomaailma ja elama ja nautinto ja elama... Kipeana se on, se toinen, taudinkuva ja selitys hitusen hankala ja omituinen, influenssaa, kai, mutta niin kovin kummalta tuntuu oireilumme yhtaikaisuus. Mieleni huutaa vaaristyneita viesteja tajuntaani ja siina samalla silla toisella on huono olo, vahintaan. Ja totuudesta hukassa ollessani ihmettelen, etta mita olen mennyt tekemaan, onko tama vaarin ja rangaistava vai onko tama oikein ja mina en, jalleen kerran, osaa olla ja asettua. Syita mieleni keksii, alituisesti, etta miksi minun tulisi taas juosta ovesta ja lujaa, taakseni katsomatta rinkkani kanssa sprintata kohti ensimmaista bussia ja tulla saavuttamattomaksi. En vain enaa jaksaisi sarkea yhtaan sydanta, saatika aiheuttaa itselleni myohempaa katumusta hataisilla paatoksillani - olenko onnistunut viimein saattamaan itseni parisuhdeloukkuun ilman hatauloskayntia?

Ne syyt mielessani, ne ovat toisinaan vastenmielisia ja toisinaan syntisen nautinnollisia. Unohdettuja unelmia, osa niista, kuten se suhde naiseen, joudunko sen palauttamaan kayttamattomana tehtaallensa ja menemaan aiottuun avioon? Niin, mina, mina ja mina itse, naimisiin menemassa ihmisen kanssa, joka ei ole taydellinen, ei laheskaan, ja niin kovin nuori poikanen puolessa paassansa, on, vaikkei sita itse suostukaan myontamaan ja loukkaantuu joka kerta kun totuus tulee jonkun suusta esiin. Raivostuttava, toisinaan, ei ole oppinut kuuntelemaan ja vaje ymmarryksessa turhauttaa itseni kaksinkertaiseksi ihmismassaksi, mutta jokin, jokin omituinen side valillamme on, minka analysoimiseen en tuntemattomista syista ylla. Universumi, nyt olisi oikea aika muuttua merkeiksi matkani varrelle, tulla ulos koiriksi, puiden lehdiksi ja vieraiksi kadulla, olisi aika taikoutua totuuksiin.

Ja ehka jo huomenna, huomenna tiedan, etta olenko elamani, itseni, kokoiseksi ylennyt, huomenna, kun se on jo yhden paivan verran myohaista.