Intia. Se alkoi niin kauniisti lentokenttapoliisin tarjotessa Delhin karttaa kovin ystavallismielisesti, vastoin kaikkea sita korruptiopuhetta, mita taman maan viranomaisista oli aiemmin korviini kantautunut. Intia. Se jatkui odottamattomasti loputtomalla tiedostamattomalla pelaamisella, puoleen jos toiseenkin ja sen loputtomuuden katkaisi tama viimeisin, ainoa ja nykyinen. Sairastanut se on jo, parisen viikkoa, kukaan ei tunnu osaavan kertoa taudin kuvaa, laakitys tehotonta ja minun jo ennestaan huono karsivallisyyteni pakkaa rinkkaani ja hiipii salaa bussiin ja matkustaa pois, takaisin omaan elamaan, minne vaan, kohti itsea.

Intia. Se jatkuu kahden vastakohtaisen ihmisen yrityksesta tulla yhdeksi, toinen kotimaatansa vihaten ja toinen tata vierasta maata rakastaen. Bunkkerissa elamme, hapetta toisiamme hengitamme, loytamatta ulos ja sanotaan, etta rakastetaan...riippuvuus ja rakkaus eivat ole yksi ja sama henkilo, hyvin kaukana toisistaan ja toinen tekee pelkkaa hyvaa toisen ollessa kuoleman kaukainen pikkuserkku.

Hetkittain mietin, etta mina ja mieleni aiheutimme kaiken taman kaaoksen, se egon rikkirepiminen tapahtumana suututti suuret jumalat ja hanelle ne nyt maksavat velkaansa, oppaana kun toimi tassa rankassa psyykkisessa prosessissa. Siivuja itsestani sentaan ymmarsin, mikaan hetki ei ole ollut hukkaan heitettya ja kokonaistuminen on ehka ensimmaista kertaa mahdollista. Meditaation olemassaolo on huomioitu enemman kuin koskaan ennen ja aivolavistaja-alkoholi ynna sen muut rakkaat ystavat ovat arvaamattoman minuuttimaaran verran paitsiossa. Huomaan, kuinka suuren tyosaran olen itselleni menneisyydessa aiheuttanut kaikella silla, milla vastuuta omasta itsestaan vaan voi paeta. Ja minahan pakenin, kenganpohjat rikkinaiseksi kulutin juoksuaskelillani, vaikka aina ja joka kerta olisin halunnut pysahtya tanssimaan.

Olenko todella niin myotatunnoton, etta en osaa sanoa kaunista sanaa tuolle intian ihmelapselle kun han kivussaan karsii, sydameni suljettu menneiden kipujen vuoksi, enko sittenkaan osaa rakastaa rakkaudessani? En koe olevani arvoisensa, en tieda eroa hanen rakkaudessaan ja riippuvuudessaan, en tieda mika hanessa on lapsi ja mika kivun sivutuote, en yksinkertaisesti tieda ja olen niin helvetin kyllastynyt miettimaan! Viimeksi kun pyysin universumilta valiintuloa, sain henkisesti elamani suurimman turpasaunan, kaikki korttini siis ovat kulumia taysi, olen omillani...

...rakkaudettomuudessa.