tiistai, 17. heinäkuu 2007
Hän oli uneni valtias, tämä päivä jonkun toisen käsissä
Elintason nousu antaa vielä odottaa. Aikansa kaikellako, eikö kelloa voisi välillä kääntää eteen, taakse tai pysäyttää, eikö aika voisi palvella meitä, miksi meidän täytyy aina ja kaikkeen alistua? Lakikin on tehty sitä itseään varten, ihminen noudattaa sitä, orjallisesti, ei se meidän elämään ja maailmaan muokkaannu. Maailma vieroittaa meitä, me vieroitumme maailmasta. Vikaahan ei ole kenessäkään tai missään, syyllistäminen mahdollistuisi vain, jos joku todella tietäisi, näyttäisi ja kertoisi kaiken. Filosofiakaan ei siihen pysty, tietenkään, onhan se sentään täynnä yksilöiden omia näkemyksiä, ideologioita, arvailuja ja sisäisen maailman kokemuksia. Ei sillä, että ne olisivat vääriä, käänteisiä ja valheita, ei, vaan kuinka sitä empiiristä kokemusta saisi tuotettua ulos sataprosenttisessa kokonaisuudessaan niin, että toinen kokee sen saman, kaikkine tunteineen, ajatuskulmineen, oivalluksineen? Mahdottomuus lienee tulevaisuudessa mahdollista, ainakin jos tieteiselokuvia suostuu uskomaan. Niin, onhan se Arnoldikin melkein jo maailman pelastanut kuolemantuomioita jaellessaan. Se, mikä ei alistu, lakaistaan mullan alle. Jos ei fyysisesti, on vielä henkisen olemusolennon latistaminen mahdollista. "Psykologista sodankäyntiä", muistan joskus erään ystävän paskamaisen poikakaverin sanoneen. Kuka painaa Playta?
Kommentit