keskiviikko, 19. maaliskuu 2008
Ääni nuhaisena kuluu
Nälkäinen vatsa. Taitaa olla viides viikko ilman rahaa tällä hetkellä. Systeemi ei houkuta. Mieluummin olen nälissäni, nojaudun niihin oikeisiin ystäviin ja kirjoitan, kirjoitan niin perkeleesti ja nautin siitä saman verran! Ties vaikka ja jos vaikka onnistaa, minusta tulisi julkaistu. Haaveenahan se on ollut läpi elämän, valmiudet vaan hieman vajavaiset aikaisemmin. Rakastan kirjoittamista. Varsinkin omilla ehdoillani. Säännöillä, jotka minä olen muokannut sopiviksi, eikä kukaan taputa kakkosnelos-laudalla pöytään ja sano, ettei tuollainen peli vetele. Itsemäärämisoikeutta korostaen. Kuinka paljon täytyy luopua, jotta saa kiinni karkailevan päämääränsä?
Ahdistun seurusteluajatuksesta. Jo pelkästä ajatuksesta. En sitten millään tahtoisi seurustella. Ikinäkoskaanmilloinkaan. Ellei sitä täydellistä kumppania tule oven raosta valkoisella ratsulla. Aikaisemmin sitä on tyytynyt, antautunut hetkellisille tarpeillensa ja tyytynyt. Ei enää, ei siksi, että olisi joku, ketä rakastaa, vaan siksi, että rakastaa juuri häntä. Särmäisenä, itsessään täydellisenä. Muuhun me emme pystykään - olemme täydellisiä aina olemalla omia itsejämme!
Kommentit