Emme kumpikaan halunneet sitoutumista. Minä juuri aikuismaisuutta tunnetasolla oppineena uskaltauduin luottamaan sanojen paikkaansapitävyyteen, enkä ymmärtänyt kiinnittää huomiota aika ajoin esiin tulevaan omituisen pikkutyttömäiseen dramatiikkaan. Olen tottunut siihen, että olennot elämässäni kulkevat vapaasti ovesta sisään ja ulos, olen oppinut luopumaan muiden rajoittamisesta ja tarpeesta omistaa toisen elämää. Antautumaan minä opin, luottamuksella siihen, että kaiken tarkoituksellisuus lopulta saattaa minut siihen taianomaiseen paikkaan, missä täyttymys on vastaanottamassa jo ennen eteiseen astumista. Määrittelemättömän suhteeni toinen osapuoli vaan ei halunnut oppia kohtaamaan sitä syvää tunnetta, mikä hänet suisti radaltaan. Ymmärrän, sanon, ja harmistun, sillä kahdeksantoista vuotta kestänyt rakkaudettomuus olisi saanut viimein päätöksensä ja se sydämen kahlittu ovi olisi auennut ja päästänyt tuntemattomankin vastaantulijan helpommin sisään. Ajoituksissaan hänen mestarillisuutensa taas näyttäytyi - siinä toisen sylissä kummastelin sisäisten maailmojen samanlaisuuksia ja hän ilmoitti irtaantuvansa nautinnollisesta määrittelemättömyydestämme, tunteiden paino oli liikaa, tieteellisyydestään olisi joutunut luopumaan.

Muuttumiselle antautuminen omassa olennaisuudessaan minua vie, sata sisäistä kanavaa auenneena ihmettelen energian suurta syklillistä virtaa, enkä löydä yhtään niistä turvasatamista, minne aina aiemmin olen saanut ankkuroitua myrskyissäni. Miksi minua viedään, aina mieleni sietokyvyn äärirajoille ja takaisin, puhallan hiljaa henkeäni ulos ja haukkaan nopeasti palan tämän uuden kodin ilmaa, aivan kuin pelkäisin sen loppuvan. Sormenpäideni kylmyys, lihaksieni väsyneisyys ja ruokahaluttomuus kertovat menneiden päivien raskaan prosessoinnin toistaisesta päättymisestä ja siitä, kuinka se sisäinen taas onkaan totta kehossani. Vapaapäivää sieluni liikkumiselta toivon, pelkkää puhdasta meditaatiota tähän muuttuvaan kaikkeuteeni.

Aurinko ei säteillään ole puhaltanut kylmyyttä pois täällä Synnin Kaupungissa. Ne samat turmiolliset kadut omalla houkuttelevuudellaan työntävät minua pakenemisen nautintoon, tänään en jaksa olla kenenkään muun kuin itseni.